tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Jotain valmistakin


Hiihtoloma tuli ja meni. En hiihtänyt, mutta en myöskään tehnyt ihan niin paljon käsitöitä kuin olin suunnitellut. Jotain kuitenkin :-)

Jos Poika esittää joskus kaikenlaisia vaatimuksia, niin isäni on vähintäänkin yhtä vaativa. Pyysi jo joululahjaksi (äitin kautta tosin) uutta pipoa. Helppo nakki (tai näin ainakin luulisi). Pipon pitäisi olla vuoritettu, kun liki neljäkymmnetä vuotta vanha vuoritettu pipo oli sanonut sopimuksensa irti. Äitini oli tuon edellisen pipon tehnyt ja käyttänyt vuorikankaana omia alushousujaan.

Malliksi valitsin Jacques Costeaun ja langaksi nurkissa pyörinyttä SeiskaVeikkaa. Silmukkamäärän kanssa oli hieman hakemista, mutta blogeja selailtuani päädyin 100 silmukkaan. Vuoritus hieman arvelutti, mutta ajattelin markkinoida kaupasta ostettavaa kypärämyssyä vuoriksi. Neuloin pipon ja latoin sen joulupakettin (päättelemättömänä kuitenkin, jos vaikka joutuisin sitä muokkaamaan vielä).

Pipo osoittoutui hieman kireäksi ainakin, jos oli tarkoitus laittaa vuorikin. On kuulemma oikein sopiva syksyyn ja kevääseen, mutta ei koville pakkasille. Jos kuitenkin saisi sellaisen vuoritetun pipon. Lupasin neuloa uuden isommalla silmukkamäärällä.

Jacques Costeau II lähti liikkeelle 120 silmukalla. Otin sen hiihtolomalle mukaan sovitettavaksi. Mittailin ja sovittelin ja neuloin varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Aloitin kavennukset, kun reunaa oli 27 cm. Se olikin sitten liikaa. En kuitenkaan purkanut pipoa vaan ompelin pysyvän käänteen pipon reunaan ja ajattelin, että se ainakin olisi lämmin. Ehdotin isälle uudelleen kypärämyssyä vuoriksi. Jos siihen kuitenkin saisi kiinteän vuorin.

Ei siinä sitten muu auttanut kuin kysellä äitiltä sopivia alushousuja vuorikankaaksi. Hieman kulahtaneeet pitkikset olivat mukavan tuntuista ja riittävän venyvää kangasta, joten ne päätyivät vuoriksi. Onneksi oli käytettävissä kaksi lahjetta, sillä ensimmäisestä vuoripiposta tuli taas liian kireä. Toista sitten sovittelin ja ompelin ja sovitin ja ompelin, kunnes isä oli tyytyväinen lopputulokseen. Siinä vaiheessa alkoi aika olla kortilla ja täytyy tunnustaa, että vuorin kiinnittäminen pipoon jäi äitin hommaksi. Samoin kuin kuvan ottaminenkin.

Ja sitten pakkaset loppuivatkin :-).

Toinen hiihtolomaprojektini oli kirjoa veljentyttöjen lapasiin Hello Kitty kuviot. Kirjontamallin löysin Suden silmukoista. Kiitos siitä! Jotenkin kuvittelin silmukoitten jäljittelemisen olevan nopeampaa. Mutta on vain tunnustettava, että lapasen neulominen on nopeampaa kuin koristeleminen. Toistaiseksi on valmiina puolitoista Hello Kittyä ja harkitsen vakaasti toisen parin kirjomisen unohtamista. Tai sitten on jatkettava harjoituksia, jos vaikka homma nopeutuisi vähitellen. Voitteko muuten kuvitella, että minulla on kuusi lapasta ja yhdestä puuttuu peukalo? Siis yksi peukalo!

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Pakolliset kuviot

(Maailma on erilainen lankakerästä katsottuna)

Neulon parhaillaan isälle joululahjaksi suunnittelemaani Jacques Costeau -pipoa valmiiksi. Etsin ohjeen taas netistä ja huomasin jälleen kerran, miten suosittu malli se on. Kiitos Typy!
Kotiin jäi pingotusta odottamaan Revontuli-huivi, joka on myös ollut hyvin suosittu neuleblogaajien joukossa.

Siksi mieleeni tulikin kerätä listaa ns. pakollisista töistä eli niistä, jotka jokaisen tulisi jossain vaiheessa kokeilla. Täysin leikkimielellä siis.

Oma listani voisi tässä vaiheessa olla (täydennän, kun tulee joku hittimalli vastaan):


Mitä sinä haluaisit lisätä listaan?

lauantai 20. helmikuuta 2010

Mitä näillä tehdään?


Sain ystävältäni ulkomaan tuliaisina tällaisen parin. Jotenkin tuli mieleen legendaarinen valehtelijoiden klubi. Kysymys on siis otsikon mukainen: mihin näitä käytetään?

Neulojen mukana tuli käyttöohje, joten itse tiedän kyllä vastauksen. Kokeilut ovat vielä tekemättä, mutta laitan niistäkin kuvan, kunhan ehdin.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Rautalangasta väännettyä


Eilen illalla oli ohjelmassa rautalangasta vääntämistä.
Ihan kirjaimellisesti.

Minun oli tietenkin pakko valita kaikkein paksuin tarjolla olevista rautalankakeristä. Vääntäminen oli jokseenkin haasteellista, sillä lanka oli todella jäykkää. Ongelmia aiheutti myös kuuluisa laihialaisuuteni, sillä leikkasin alkujaankin liian lyhyet pätkät lankaa. Varsinkin siivistä olisi saanut kauniimmat, jos rautalnakaa olisi ollut enemmän. Muutamaan kertaan meinasin heittää työn seinään ja antaa periksi, mutta jatkoin kuitenkin loppuun asti. Alkuperäinen malli oli tehty alumiinilangasta, joka olisi varmaan taipunut helpommin. Oma enkelini on kuitenkin tukevampi eikä vääntyile, mikä on valmiissa tuotteessa hyvä ominaisuus.

Vääntämisen ohella sain nauttia naapureiden mukavasta seurasta, kahvikupposesta ja palasta porkkanakakkua. Nams!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Tallinan tuliaisia


Piipahdin lauantaina Tallinnassa. Matkaseurue ei ollut kovinkaan käsityöorientoitunutta, joten en päässyt koluamaan lankakauppoja kunnolla. Menimme surullisen kuuluisalla Norlandialla, joka oli viimeksi perjantaina jäänyt jäihin. Matkamme onneksi eteni koko ajan vaikkakin hitaammin kuin normaalisti. Aikaa ei perillä juurikaan ollut, mutta ehdimme syödä hyvin ja käydä kahvilla. Onneksi olin juuri Marialta kuullut, että Sada-marketin yläkerrasta saa vironvillaa, niin ei tarvinnut sitä kissojen ja koirien kanssa kaupungilta etsiä.

Viininpunaisesta langasta tulee Revontuli-huivi hyvälle ystävälle ja se oli täysin suunniteltu ostos. Turkoosi-viininpunainen lanka taas oli niin minun väriseni, että se oli ihan pakko ottaa mukaan. Olen pitkään suunnitellut Revontulen neulomista, mutta en ole oikein osannut itselleni ajatella tuolalista isoa huivia. Ystävä puolestaan toivoi suurta villaista kolmiohuivia, joten Revontuli sopii paremmin kuin hyvin.

Vaikka keskeneräisiä neuleita on useita nurkissa pyörimässä, niin pitihän tuo huivikin laittaa alulle. Alku oli vähän hankala ja piti oikein tutkimalla tutkia noita lisäyksiä ja lukea ohje moneen kertaan (en malttanut lukea ohjetta alusta loppuun ajatuksen kera, vaan palasin ohjeen pariin aina kun tulos ei näyttänyt hyvältä). Paksuhkot (5,5 mm) peruspyöröpuikot ovat hieman kömpelöt noissa lisäyksissä ja kavennuksissa ja olenkin alkanut haaveilla teräväkärkisemmistä puikoista. Kerroksia on kuitenkin kertynyt 69 ja huivin perusidea alkanut hahmottua. Vielä täytyy kuitenkin seurata tarkasti kaaviota.

Haaveilen myös kunnon käsityöreissusta Tallinnaan.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kruunu ja kauluri


Oppiikohan sitä koskaan tekemään hommat ajoissa vai pitääkö vain hyväksyä se, että on ikuisesti viimetipan ihminen. Ystäväni pyysi jo tammikuun alussa minua virkkaamaan siskolleen kruunun syntymäpäiväasua koristamaan. Valitsimme kuukausi sitten metallilangan värin ja helmet. Ystävä on uskollisesti muistuttanut minua asiasta parikin kertaa viikossa. Silti homma on jäänyt tekemättä. Syntymäpäivät ovat huomenna ja kruunu valmistui eilen. Viimeiset kerrokset virkkasin samalla, kun hetken seurustelimme ja ysävän piti lähteä jatkamaan matkaansa melkeinpä saman tien. Mutta tulihan lupaus täytettyä.

Poika on muutamaan kertaan kysellyt intiaanipäähineensä perään. Se täytyy toteuttaa mahdollisimman pian, on sitä sen verran pitkään toivottu. Kaikenlaisia toiveita tosin tulee päivittäin. Milloin pitäisi neuloa kivimonsteriasu, milloin Löylynhenki-villapaita. "Kato äiti se on ihan helppo juttu. Otat vaan sinistä lankaa ja sitten teet siihen harmaalla sellaisia erimuotoisia kuvioita. Mä tiedän miten se tehdään."

Sain myös valmiiksi miehelle alunperin joululahjaksi suunnittelemani kaulurin. Nyt varmaan loppuu pakkaset ja alkaa kevät. Laitan kuvan ja tarkemman selostuksen, kunhan saan sen kuvan otettua.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet kujeet

Blogi- ja käsityörintamalla on ollut hiljaista nyt vuodenvaihteessa. Suurin syy siihen on se, että sain päähäni vaihtaa työpaikkaa tammikuun alusta. Uuteen paikkaan tottuminen on vienyt oman aikansa ja tuntuu, etten ole saanut mitään käsitöitä valmiiksi. Uusia aloitettuja ja yhä keskeneräisiä on taas iloisesti kymmenen :-)

Ilmoittauduin jo syksyllä mukaan Virkkausrinkiin, mutta sain sielläkin debyyttini suoritettua vasta pari viikkoa sitten. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Kranssit tein jo reilusti ennen joulua, mutta pistetään niistä vielä kuva tännekin. Kranssien pohjana on Tiimarista valmiina ostettu pajukranssi. Kukkaset löytyivät kukkapurkistani, jonne virkkaan langanjämistä kukkasia aina silloin kuin ei ole muutakaan järkevää tekemistä tai kun muuten vaan kukituttaa. Kukkien virkkaaminen on vaan jotenkin niin rentouttavaa.

Eikä tarvinnut lankapöhkön langatta syntymäpäiviään viettää, kun ystävä toi näin ihanan keräparin (Regia Hand dye effect, punasävyinen). Vyötteen kuvassa esiintyvät pitkävartiset sukat alkoivat houkututtaa. En tosin tiedä, miltä nämä rotusääret ja -reidet moisissa näyttäisivät :-) Ystävä oli kaiketi ajatellut tätä Drops-designin mallia poikittain neulotuista sukista. Olisi kuulemma haastetta.