tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

torstai 28. helmikuuta 2013

Purkkalankaa


Vähän ovat jääneet työt täällä blogissa esittelemättä. Sain joulun aikaan viimein puikot taas käsiini ja intouduin neulomaan Äitin varastoista löytyineistä langoista hänelle erilaisia asusteita. Olen tuonut tämän ihanan merinolangan (Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine) joltain Karnaluksin reissulta. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla jotain muuta, mutta se suunnitelma jäi toteutumatta. Tällä kertaa tosin Äitiltä, ei minulta. Lankaa oli 200 grammaa, joten siitä varmasti saisi aikaan jotain kivaa.


Ensimmmäisenä neuloin äidille baskerin. Ravelrystä löytyi kaunis Ume hat (ravel-link), jonka  kuviot vaativat juuri sopivasti keskittymistä. Baskeri valmistui ihan parissa päivässä, kun lanka oli niin mukavaa neuloa. Lankaa jäi vielä, joten päätin seuraavaksi neuloa kaulurin. Malliksi valikoitui Eleanor cowl (ravel-link). Sekin tuli neulotuksi aika nopeasti, mutta jäi odottelemaan viimeistelyä hieman pidemmäksi ajaksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että neulon jotain purkkalankaa, kun lankaa oli vieläkin reilusti jäljellä. Baskeriin oli mennyt reilu kerä ja kauluriin kerän verran. Melkein kaksi täyttä kerää oli vielä jäljellä.



Päätin sitten neuloa vielä kämmekkäät kaupan päälle. Äiti tykkää käyttää nahkahanskoja ja kaipaili jotain kaunistusta mustien nahkahansikkaidensa päälle. Yksi neuleystävä oli neulonut useammat kämmekkäät Veyla-mallilla (ravel-link) ja ne ovat mielestäni kauniit. Sellaiset siis. Tämä malli aloitetaan neulomalla ranneke poikittain ja poimimalla sen jälkeen silmukat kämmenosaa varten. seuraavista kämmekkäistä jätän tosin kämmenosa pitsikoristeen pois, kun se oli jotenkin hassussa paikassa. Ja purkkalanka sen kuin venyi ja venyi, kun sitä oli kämmekkäiden jälkeenkin melkein kerä jäljellä. Siinä vaiheessa onneksi Anu tuli hätiin ja vei loput 39 grammaa mennessään.

Mutta ihana lanka oli neuloa ja Äitikin vaikuttaa tyytyväiseltä uusiin asusteisiinsa. Nyt niitä kuitenkin on kuulemma tarpeeksi ja minulla on kohta ongelma siitä, kenelle saan ainakin huomattavan osan neulomuksistani lykättyä :-)

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Raggegarnin tuho osa 2


Kuten olette ehkä huomanneet, olen ostanut aika paljon lankaa menneiden vuosien aikana. Eräässä lankakaupassa saa vielä kaupan päälle lisää lankaa, kun ostaa riittävästi lankaa. Joku sitten tuli hamstranneeksi näitä kylkiäislankoja ihan olan takaa ja kaveritkin ystävällisesti luopuivat omistaan. Sanovat tätä sukkalangaksi ja yritinkin neuloa sukkia. Muutaman kerroksen sain tehtyä ennen kuin oli pakko lopettaa. Mutta aina vaan tuli sitä kaupanpäälliskoria verotettua.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten viimein keksin, että lanka sopisi hyvin pieneksi peitoksi. Yksi neuleystävä kaipaili pohjoiseen mummoille lämmikettä pyörätuolissa istumiseen. Ajattelin, että vaatteitten läpi lanka ei tuntuisi niin kovin ikävältä ja vain lämmittäisi mukavasti. Raggegarnin tuho osa 1 lähti lämmittämään mummoja pohjoiseen. Mutta, kun sitä lankaa oli tullut hamstrattua enemmänkin. Päätin jo puolitoista vuotta sitten tehdä toisenkin peiton tästä ihanasta langasta. En vain saanut itseäni oikein ryhtymään hommaan. Just ja just sain aloitettua ja sitten peiton tekele hautautui kaappiin.


Vuodenvaihteessa taas kaivelin kaappejani ja törmäsin keskeneräiseen peittoon ja päätin neuloa sen valmiiksi ja lähettää taas pohjoiseen. Nimesin peiton kärsimyspeitoksi ja neuloin sitä sisukkaasti, vaikka useampi neuleystävä oli sitä mieltä, että se oli sulaa hulluutta. Olin jo melkein saanut neulottua kaikki lankani, kun tein kaapista kammottavan löydön. Lankaa oli lisää. En siis päässytkään helpolla.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ystäväni Anu alkoi katsella peiton tekelettäni sillä silmällä ja sai viimein sanottua, että se sopisi oikein hyvin heidän olohuoneeseensa. Hetken aika piti tutkailla, heittikö hän vitsiä, mutta ei. Anu totta tosiaan halusi peiton itselleen. Kävi välillä tarkistamassa työn edistymistä ja mittailemassa peittoa. Minä neuloin sormet ja käsivarret melkein verillä ja viimein se tuli valmiiksi.(Jotkut neuleystävät pitivät Anua minuakin hullumpana ja kehottivat antamaan piikkimaton peiton kaveriksi. Tyydyin kuitenkin antamaan pelkän peiton.)


Tässä Anu sitten on tyytyväisenä peittonsa alla. Yön pimeinä tunteita peitto kuulemma muuttaa toiselle sohvalle lämmittämään Anun miestä, mutta palaa aamuksi omalle paikalleen. Anu heitti peiton pesukoneeseen ja kuivausrumpuun ja se pehmeni huomattavasti. Pitääkin huolehtia siitä, että peitto joutuu pesuun vielä pari kertaa, sillä minun herkälle hipiälleni se on vieläkin liian karhea.

Peitto on neulottu dominotekniikalla (vastaava Kaaospeitto löytyy Ullasta). Lankaa peittoon meni vajaa kilo. Kolme ehjää kerää ja 70 grammaa jämiä peitosta jäi. Päätin kuitenkin, ettei minun tarvitse niitä neuloa. Raggegarnia ei kuitenkaan ole enää saatavilla, joten se on noussut arvoon arvaamattomaan ja ylimääräiset langat löysivät uuden kodin alta aikayksikön (ovat tosin vielä toimittamatta perille, mutta olen itse päässyt niistä henkisesti irti).

Nyt katselen lankavarastoani sillä silmällä. Jospa sieltä löytyisi sopivia lankoja seuraavaan Domino-peittoon.